easyfairs

Näytteilleasettajaluettelo

Smartum

Smartum

3g35

00019 SSC
Finland
www.smartum.fi

Smartum on vuonna 1995 perustettu suomalainen perheyritys. Yli 13 000 työnantaja-asiakastamme tarjoavat henkilöstölleen Smartum-etuja, joiden piirissä on lähes miljoona työntekijää.

Smartumin kumppaniverkosto on valtakunnan laajin. Maksun voi kuitata Smartum-maksuvälineillä yli 19 000 käyttöpaikassa.

Työssä kuuluu elää aivan kuten kaikilla muillakin elämän osa-alueilla, ei vain jotenkuten kitkuttaen tai pärjäten. Tästä syystä me määrittelemme työhyvinvoinnin uudelleen ja piiskaamme perinteistä tyky-kulttuuria uuteen uskoon. Näin paitsi parannamme ihmisten elämänlaatua, myös kasvatamme koko Suomen kilpailukykyä.

Kaikille ei voi tarjota samalla kauhalla ja samasta kattilasta. Kun ihmisten yksilölliset tarpeet huomioidaan, he voivat paremmin, ovat sitoutuneempia, ja pystyvät vaikka ja mihin. Tämä ei ole pelkkää pehmopuhetta, vaan luo kilpailuetua. Siksi meidän on luotava yhdessä kulttuuria, joka mahdollistaa, ei rajoita.


Tuotteet

Tuoteuutiset

  • Hyppysellinen enemmän elämää työhön

    eli onpa hemmetin kiva palata lomilta töihin

    Elämme juuri nyt hetkeä, jossa keskustelu suomalaisilla työpaikoilla soljuu imperfektissä kerrotuista lomamuistoista sekä sen tuskailuun, kuinka seuraava mahdollisuus elää siintää jossain 10-11 kuukauden päässä. Välillä edessä on hikisiä hetkiä suolakaivoksessa, jotenkin mystisesti talvi talvelta kasvavien louhimisvaateiden alla.

    Siis juuri nyt, kun meidän pitäisi kaiken järjen mukaan olla kaikkein virkeimmillämme ja uteliaasti päkiöillämme suhteessa lähitulevaisuudessa siintäviin seikkailuihin. Jotain on pielessä, kun työ määrittyy kärsimykseksi, joka on vain lusittava voidakseen hengittää vapaasti, ja kokea täyttymyksen hetkiä jossain toisaalla.

    Samaan aikaan leegio esimiehiä, tiimiliidereitä ja pikkunilkkejä ihmettelee, että millä helvetillä tämän haluttoman porukan saisi taas houkuteltua tekemään budjetin alarajan täyteen. Siis ne samat tyypit, jotka harrastuksissaan kykenevät pieniin ihmeisiin ja tekevät perhepiirissään satojen tuhansien eurojen päätöksiä, ihan omin päin.

    Iso osa suomalaiseen työelämään liittyvästä keskustelusta on puhdasta pelon utopiaa, vaikka valon pilkahduksia saadaan todistaa tuon tuosta. Yhä enemmän todistusvoimaa saavat kertomukset yrityksistä, jotka saavat ihmiset antamaan itsestään myös arkiseen aherrukseen. Tulosta syntyy ja voittavat yrityskulttuurit imevät ihmiset suolakaivoksista työskentelemään vilvoittavien vesien äärelle.

    Näissä yrityksissä käsitys ihmisestä ja työstä on määritelty uudelleen. Ihminen on kokonaisuus, joka tuo elämänsä aamulla työpaikan ovesta, ja kun se on hyväksytty, hän on valmis antamaan topakan osan kekseliäisyydestään ja sitkeydestään myös työnantajan käyttöön. Kellokortit on työnnetty varaston hyllylle, faxin viereen.

    Eiköhän tänä syksynä lietsota hippusen enemmän elämää työhön ja hyväksytä se, että joku päivä on tuottavampi kuin toinen ja luoteta siihen, että ihmiset pystyvät ratkomaan myyttisen kokoisia ongelmia ihan keskenään. Meidän, joille on uskottu onnistumisten mahdollistaminen, täytyy aloittaa luottaminen. Vain sitä kautta voimme saavuttaa omiemme luottamuksen siihen, että meidänkin horinoissamme on jotain järkeä.

    Tommi Rytkönen
    toimitusjohtaja

    https://www.smartum.fi/blog/hyppysellinen-enemman-...

  • Saisiko olla: 70-vuotinen työura?

    ämän tekstin innoittajina ovat kaksi upeaa työkaveria aiemmasta työyhteisöstä, Ritva ja Heikki.

    Elämme aktiivisina pidempään, ja samaan aikaan lievästi yli viisikymppinen luokitellaan työelämässä senioriksi, määritelmällisesti siis varhais-seniiliksi. Tänä vuonna Suomeen syntyvistä tyttölapsista merkittävä osa tulee elämään satavuotiaiksi, pojatkin touhuavat ysikymppisiksi. Suostuvatko he työelämään, joka olettaa heidän siirtyvän varsin pian puolivälin jälkeen kiltisti odottelemaan kuolemaa? Kansantalouden näkökulmasta heitetään holtiton määrä elämänkokemuksesta kumpuavaa tuottavuutta täysin ennenaikaisesti laakereilleen. Moni yksittäinen ihminen haluaisi jatkaa, niin osaamisen periyttämisen, yhteisöön kuulumisen, kuin lisätienestin hankkimisenkin näkökulmista.

    Minkä pitäisi muuttua, että ihmiset voisivat kantaa valitsemansa kokoisen korren yrityksiin ja työyhteisöihin vaikkapa kasivitosina?

    Merkittävässä osassa yrityksissä suhtaudutaan ihmisiin tuotannontekijöinä, joita käytetään niin kauan kuin päivityksiä saa ja kierrosluku yltää nuorimpien tasolle. Sen jälkeen haetaan kaupasta tuoreempi malli ja tönäistään lankapuhelinsukupolven edustaja yhteiskunnan harteille. Siispä ihmiskuvan on yrityksissä muututtava huomioimaan ihminen yksilönä, hyväksyttävä se tosiasia, että elämä tapahtuu myös työssä. Ihmisellä on eri elämän vaiheissa erilaiset motivaatiotekijät ja mahdollisuudet purkaa niitä työhön sekä siihen elämän osaan, joka tapahtuu työn ulkopuolella.

    Ajattelen, että työ itsessään, ja yhteisö, jossa arkemme pakerramme, on itseasiassa tärkeämpi, kuin uskallamme ääneen sanoakaan. Ihminen on laumaeläin ja, jos firman missio ei liekkeihin leimautakaan, niin kuuluminen porukkaan on peijakkaan tärkeää. Toki on helppoa viisastella Ruttopuiston reunan viilennetystä toimistotilasta, smoothie kädessä aamutreenin jälkeen. Moni työ on ja tulee olemaan fyysisesti raskasta, eikä raaka-ainekerääjän jalka välttämättä juuri yli kuudenkympin Scanian ohjaamoon nouse. Siispä pitäisi olla sekä haluttavaa että mahdollista tuon jälkeen hyödyntää kertynyttä tai kokonaan uutta osaamista kokonaan uudessa työroolissa. Ilman pakkoa, osana yhteiskuntaa.

    Lopulta on määriteltävä työ uudelleen. Työ ei ole rangaistus, jota kärsitään toivossa, että elämä tapahtuisi sen jälkeen, vapaana työn ikeestä. Työ voi tapahtua yrityksessä, yrittäjänä tai ns. kolmannella sektorilla. Työn tuottavuutta ei voi enää mitata läsnäolotunneilla. Työ voi olla merkityksellinen osa 7-kymppisen elämää, kun sallitaan poimia rusinat työelämän pullasta esimerkiksi vapaina työaikoina - ja vain pimeimpänä vuodenaikana.

    Vastineeksi firma ja työyhteisö saa valtavan määrän elämän kokemusta, verkostoja, osaamista - asioita, joita kertyy vain pitkän matkan myötä.

    Tommi Rytkönen
    toimitusjohtaja
    Smartum Oy

    https://smartum-fi.staging.smartum.fi/blog/saisiko...

  • Tyky on modernia anekauppaa

    Kuunari Helunalla raikaa nauru ja virtaa sihijuoma. Koko firma on hauskan ja voimauttavan kaupunkisuunnistuspäivän jälkeen kokoontunut yhteen kuten kerran vuodessa on tapana. Johtaja horisee alkuun perinteiset tarinat henkilöstön tärkeydestä yrityksen menestyksen mahdollistajana. Sihteeri Pirkko kuuntelee silmät kosteina ja respan Miakin koettaa näyttää skarpilta. Muut ovatkin rankan päivän jäljiltä jo tuhdimmin tykyssä. Pena ja Rane pitävät mastoa pystyssä samalla kun lähetti-Niko vonkaa Tiinalta piirakkaa. Illan mittaan pomostakin tulee hyvä tyyppi.

    Maanantaina palataan töihin ja ollaan kuin ei oltaisikaan. Koska kukaan ei putoa mereen eikä muullakaan keinoin menetä työkykyään pysyvästi, jatkuu sama show vuodesta toiseen. Kyllähän sitä nyt taas jaksaa sorvata pöydänjalkoja kun on pidetty yhdessä työkyvystä huolta!

    Näinä pehmeiden arvojen näennäisinä aikoina on tärkeää näyttää tekevänsä oikeita asioita, joita voi sitten kirjoitella hauskasti vuosikertomukseen. Kaikilla herkuilla höystetystä tyky-karnevaalista saa myös mukavasti somentäytettä ja sivutuotteena hr-väelle kädet täyteen tekemistä.

    Mutta ovatko tykypäivät muuta kuin modernia anekauppaa, jolla johto pesee kätevästi kätensä päivittäisen työhyvinvoinnin rakentamisesta? Muuta kuin katolisen kirkon 1400-luvulla keksimän ajatuksen ajanmukaistettu versio, jossa kukkaroa raottamalla pääsee näppärästi ylläpitämään samaa syntiä? Muuta kuin keino jatkaa kaikkea aivan kuten ennenkin ja tyytymistä siihen, että saavutettu tuottavuuden taso on riittävä?

    Työhyvinvointi testataan joka aamu. Jaksanko herätä, jaksanko lähteä töihin, jaksanko tehdä parhaani vai jaksanko tehdä mitään. Koska työhyvinvointi on läsnä koko ajan, pitää sitä myös huoltaa jatkuvasti. Työhyvinvointi ei ole hanke tai projekti, eikä se etenkään ole kunnon kännit kevätperjantaina.

    Ihminen, työntekijä, elää joka päivä. Näkee, kokee ja tuntee. Ilot ja surut. Olisiko fiksua kehittää ja ylläpitää uteliaisuutta omaan hyvinvointiin tarjoamalla välineitä ja mahdollisuuksia niin ikään joka päivä? Olisiko fiksua lietsoa elämää työhön?

    Ilkka Mattila
    myynti- ja markkinointijohtaja
    Smartum Oy

    Tutustu myös
    Hyppysellinen enemmän elämää työhön

    https://smartum-fi.staging.smartum.fi/blog/tyky-on...